Kävin tänään purkamassa näyttelyni ja sain oikein ihanaa palautetta ihmisiltä, jotka kävelivät ohi. Ihaninta oli, kun kaksi 8-vuotiasta tyttöä, musta ja valkoinen, ihastelivat jäljellä olevia nukkejani, Karin kannettua  jo osan nukeista autoon.Tytöt ihmettelivät miksi keltapukuinen daamini oli selin, kun he olisivat niin halunneet vielä ihailla sitä, varsinkin, kun pitivät siitä eniten. Minä kerroin heille, että olimme viemässä nukkeja kotiin, mutta käänsin nuken toisin päin ja aukaisin vitriinin lasioven niin, että he näkisivät nuken paremmin. Mieluisinta oli, kun huomasin heidän olevan aidosti kiinnostuneita nukeista. Kun he ihmettelivät nukkejen "ihoa", että kuinka olin sen tehnyt, kerroin heille nukkejen olevan posliinia ja sitten näytin Nukkeyhdityksen lehdestä posliininuken tekemistä valamisesta lähtien. He olisivat kovasti halunneet tehdä posliininukkeja. Lopuksi annoin heille yhden nukkeyhdistyksen lehden.

Vieraskirjassani oli niin paljon ihania viestejä, että minulla on nyt pahojen päivien ja masennuksen varalle parannuskeino: otan vain näyttelyn vieraskirjan ja luen sitä.

Nuket odottavat pääsyä omille paikoilleen.1408756.jpg