Tein kaksi mattoa. Toinen valmistui jo pari kuukautta sitten, mutta toisen sain valmiiksi tänään. Ruusumatto on sama, jonka Heleenakin on tehnyt. Meillä on vain hiukan erilainen väritys matoissamme. Värit kylläkin vääristyvät aika lailla valokuvissa. Pohjaväri on sama, hyvin tumman sininen, niin Heleenan kuin minunkin matossani. En laita mattojani Fallenbergin kartanoon. Ruusumatto on vitriinissä Madame Victorinen kanssa. Hän on 30cm pitkä. Tein hänelle myös pienen jalkajakkaran, jonka päällä on hänen kenkänsä.

Maton oikea väri on varmaan jotain näiden kahden kuvan väliltä.

Seuraava matto on vielä hiukan suurempi, kuin ruusumatto ja se tulee 40cm pitkälle (yllätys, yllätys) Smiling Bru- nukelle, jota en ole vielä aloittanutkaan. Pitää valaa pää ja rintakappale, hioa, polttaa ja maalata ne ja sitten liittää ne valmiiseen vartaloon. Sitten se mielenkiintoinen osuus: vaatettaminen.

Tämän maton väritys on todellisuudessa hiukan lämpöisempi ja pohjaväri on sama kuin ruusumatossakin.

Olen aika hassa, kun teen näitä Smiling Bru fashion-madameja. Minullahan on yksi 60cm pitkä, siis tämä viimeksi valmistunut. Sitten kaksi 50cm valkopukuinen ja mustapukuinen ja sitten kaksi 30cm pitkää. Se seuraava 40cm vain puuttuu välistä. Tietenkin joku nukkekotikoko olisi ihan kiva, mutta mahdoton pukea oikeanlaisiin vaatteisiin., kaikkine korsetteineen ja alusvaatteineen.

Olen kovin iloinen, kun voin käyttää taas kameraani. Jouduin ostamaan uuden printterin ja onnekseni sen muistikortinlukija pystyi lukemaan kamerani muistikortilta kuvat. Kortilla oli tyttärentyttäreni vanhojen juhlien kuvia ja poikani viinikellarin avajaiskuvia, jotka olivat miulle hyvin tärkeitä.

Erittäin tärkeää on myös, ettei minun nyt tarvitsekaan ostaa kameraa tähän hätään, kun kaikki kodinkoneet on jouduttu uusimaan puolen vuoden sisällä. Sain kuvattua ne Irjan tekemät ihanat saapikaat ja avokkaat. Saapikkaista olikin jo aiemmin kuvia, mutta laitan vielä kuitenkin tähänkin.

Avokkaiden edessä on silkistä rypytetty koristeellinen etumus.

Ihania kenkiä kerta kaikkiaan.

Sain vihdoinkin valmiiksi 60 cm pitkän Smiling Brun. Nuken vaatettamiseen kului kokonainen vuosi.  Nämä kuvat, jotka nyt laitan tänne, ovat ottaneet miniäni ja poikani. Suurkiitokset heille.

Tein asun käyttäen mallina kuvaa Mildred & Colleen Seeley´n kirjassa: Study of the Fashion Dolls of France, yrittäen toteuttaa sen materiaaleilla, joita minulla oli. Tehtävä ei ollut järin helppo, kun nukke on aika suuri, joten esim. vanhoja pitsejä minulla ei ollut niin paljon kuin olisin tarvinnut, mutta tein parhaani.  Nukesta ei ollut koko kuvaa edestä, vain rintakuva vyötärölle asti. Joten minulla ei ollut käsitystä millainen asu oli kokonaisuudessaan.

Varsinainen hame on ohutta silkkiripsiä, jossa on kankaaseen kudottua samanväristä hentoa kukkaköynnöstä. Kangas on uutta. Sen sijaan asun toinen kangas on vanhaa silkkisamettia, erittäin ohutta ja ihanaa materiaalia. En ole aiemmin sellaista nähnytkään. Silkkinauhat ovat uutta silkkimoiree-nauhaa. Hatun kukat ovat vanhoja, Tukholmasta hankittuja.

Saapikkaat ja avokkaathan on tehnyt Irja Viitanen. Saapikkaistahan on jo kuvat aikaisemmin, mutta avokkaista ei. Ikävä kyllä eilen nukkea kuvatessa avokkaista ei tulut kunnon kuvia, mutta laitan nyt sellaiset, kuin saimme. Yritän saada paremmat kuvat myöhemmin. Toivoisin saavani hankittua taas uuden kameran, mutta noita hankintoja näyttää tulevan koko ajan, kun kaikki koneet näköjään lopettavat toimintansa yhtä aikaa.

 Silkkinauha, joka kulkee noissa takaliepukkeissa olevien pitsien alla on Pariisista ostamaani vanhaa ohutta satiininauhaa. Se on niin haurasta, että katkeaa, jos sen taivuttaa kaksin kerroin. Sitä ei myöskään voinut pujottaa pitsin alle, vaan ompelin ensin pitsin toisen reunan ja laitoin silkkinauhan pitsin alle ja sitten ompelin toisen reunan kiinni. Kuulostaa aivan helpolta, mutta oli todella pirullinen homma. Tietenkin käsin ommellen. Sametti on siitä ihmeellinen materiaali, että se kuljetti silkkinauhaa pukua käsitellessä siten, että päälihameen reunassa pitsin alla oleva silkkinauha "kulki" toista päätä kohti yli 10 senttiä. Korjasin takaliepukkeessa 5cm vastaavanlaisen siirtymisen, ja tuskallisen purkamis,ompelutyön jälkeen, en enää korjannut sitä 10 sentin puutetta.

Tein silkkisen päivänvarjon, Gildebriefissä olleen ohjeen mukaan.

Irja teki nukelleni aivan ihastuttavat avokkaat samasta nahasta kuin saappaatkin. En ole voinut ottaa niistä kuvia, kun unohdin kamerani ystävieni luokse, kuvattuani heidän ihanaa vesikoiraansa.

Daamin puku etenee kovin hitaasti, kun 1/1 kodissamme on tehty kaikenlaista remonttia. Olen yrittänyt siivoilla ja "raivata" työhuonettani ja ompelen sinne verhot, kun tunnen olevani kuin akvaariossa. Suurista toisen kerroksen "kirkko"ikkunoista näen kovin kauas ja uskon, että minutkin nähdään vallan hyvin.

"Työhuoneeni" on samalla varasto ja vaatehuone. Yritän verhota pois näkyvistä  kaikki romut esim. monta laatikollista joulukoristeita, muotteja, valettuja nukkejen osia sekä vaatteita, jotka eivät ole edes käyttövaatteita, vaan niitä käytetään lähinnä naamiaisissa.

Vaikka välillä tuntuu tosi toivottomalta, niin nyt uskon saavani tilan näyttämään vähän paremmalta.

Tunnelin päässä näkyy jo valoa.

Irja Viitanen sai valmiiksi ihanat saapikkaat Smiling Bru nukelleni. Puvun ompeleminen on ollut vaikeaa ja etenee kovin hitaasti, mutta sain uutta puhtia sen valmistamiseen, saatuani nämä todella kauniit saapikkaat. Ne on tehty nahasta, jonka väri on vähän tummempi kuin puvun sametti. Nahan päällä on vanhaa pilkullista tylliä ja varren reunan koristeena vielä välipitsiä. Tyllin ja nahan väliin on omeltu ohut koristesilkkinauha. Saapikkaat ovat todella vaativa työ, josta Irja suoriutui loistavasti.

Laitoin kengän vain toiseen jalkaan, kun vain toinen sukka on vasta neulottu valmiiksi. Toisen kantapää on vasta meneillään.

  Toivon saavani nukelleni vielä avokkaat. Malli on vielä vähän hakusessa.

Alushame valmistui viimeinkin, joten pääsen aloittamaan ensi viikolla puvun kaavoittamisen. Se onkin sitten taas oma hasteensa.

Tässä nyt kuitenkin kuvia alushameesta ja nukestakin. Smilingin hiuksia ei ole kiinnitetty päähän, kuin nuppineulalla ja hiuksia ei ole kammattu. Ne on vain kiinnitetty pinneillä pois kasvoilta.